Nyt on tosissaan ikävä sitä luonnonvaloa, eikä talvi ole varsinaisesti vielä edes alkanut! Ei pelkästään siitä syystä että on väsynyt, vaan jo ihan asukuvienkin vuoksi. Ihana ystävä pelasti minut tylsyyskuolemalta tiistaina, kun jouduin jättämään treenaamiset välistä nyt alkuviikolta, flunssan vuoksi. Kahvikin maistuu aina paremmalta ystävän kanssa, kuin yksin. Tänään on käyty herättelemässä koomassa ollut kroppa salilla, ehkä tästä päästään taas uuteen nousuun.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti