Thinking about friends

Tässä lomalla on kerennyt taas pohtimaan asioita, niin pieniä kuin suuriakin. Viime aikoina ajatuksia on herättänyt ystävyys ja ystävät ylipäätään. Kävin moikkaamassa rakasta ystävääni vanhassa kotikaupungissa ja oli ihana huomata ettei meidän välinen ystävyys ole muuttunut mitenkään. Vaikka nähdään korkeintaan pari kertaa vuodessa ja välissä on satoja kilometrejä, ja vaikka elämäntilanteet molemmilla muuttuneet useampaankin otteeseen tässä vuosien aikana. Aina ollaan oltu toistemme tukena, välillä kaukaa ja välillä vähän lähempänä.

Miksi kaikkien ystävien kohdalla ei voisi olla näin? Ystäviä kun ei muutenkaan koskaan ole liikaa, itselläni ainakaan. Varsinkaan niitä jotka tuntee sinut läpikotaisin ja ovat olleet elämässäsi suurien muutoksien aikana. On ollut iloja ja todella suuria suruja, jotkut kestää matkassa ja toiset ei. Mutta miksi?

Ymmärrän että elämä ja kokemukset muuttaa ihmisiä pakostakin vähän. Itse en koe muuttuneeni vuosien aikana niin paljoa, että se olisi tehnyt minusta täysin eri ihmisen.  Tekeekö aika ja elämän muutokset kuitenkin joillekin sen? En aio itse antaa asioiden koskaan mennä siihen, että etääntyisin liikaa ystävistäni ja pikkuhiljaa se ihminen ei enää olisikaan elämässäni.

Surullista mutta totta, jotkut asiat kai vain muuttuu ajan myötä vaikkei tarvitsisikaan. Silti olen todella kiitollinen ja onnellinen kaikista ihanista ystävistäni ja toivon että saan pitää kaikki elämässäni loppuun asti ♥ Ystävät on korvaamattomia!