Toissa aamuna herättyäni sain hetken miettiä mitä edellisenä iltana
tapahtui, olo oli nimittäin kuin jyrän alle jääneellä, yläkropan osalta
lähinnä. Rakas isoveljeni tuli keskiviikkona luokseni vierailemaan, tarkoituksena
helpottaa minun migreenejä ja muita lihasjumeja, avaamalla niska-hartia-selkä alueet. Minulla on ollut melkein koko selkä jumissa tosi pitkään ja siitä on sitten aiheutunut migreeniä ja muuta inhottavaa. Viime viikolla treenin jälkeen pää ei enää kääntynyt vasemmalle. Täytyy ihmisen olla hölmö että odottaa aina että sattuu kunnolla, ennenkuin tekee asioille jotain.
Mutta onneksi isoveljeni kiireisestä kalenterista löytyi tunti minulle. Kysessä ei siis ollut mikään perushieronta, vaan pikemmikin on kyse lihasmanipulaatiosta, syväaukaisusta jne. Menetelmällä voidaan palauttaa niveliin niiden luontainen liikelaajuus, poistaa lihasjumeista johtuneita puutumisia ja monesti liian äkkinäisesti eripituisiksi diagnisoidut raajat saada samanpituisiksi.
Isoveljeni kehoitti minua opettelemaan tuntemaan oma kehoni. Siinä tajusinkin että en oikeasti taida sitä kovin hyvin tuntea, kun niin harvoin suostun sitä edes kuuntelemaan. Nyt koitan tsempata tässäkin! Olisi jo korkea aika alkaa pitää parempaa huolta itsestään, niin kehosta kuin mielestäkin.
Nyt tämän "hoidon" jälkeen olen koittanut jo vähän tsekkailla mitä se on saanut kropassa aikaan. Niin vaikea kun omaa selkäänsä onkin tarkkailla peilistä, niin nyt jo sieltäkin löytyy ihan uusia ulottuvuuksia. Liikkuvuus ylävartalossa ylipäätään on hurjasti parantunut. Tietysti lihaksia ja paikkoja muutenkin särkee tuon kovan käsittelyn jäljiltä vielä, mutta odotan jo innolla niidenkin olevan pian ohi. Nyt vain pitää muistaa malttaa aloittaa salilla kevyesti ettei tule takapakkia. Tästä käsittelystä seurasi noin viikon treenikielto, mutta se ei minua haittaa. Pääasia että saadaan likka kuntoon! Pitäkää ihmiset huolta itsestänne, meillä on vain tämä yksi elämä, yksi kroppa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti