Vuoden viimeinen asukuva ja samalla viimeinen työpäivä. Vaikka työviikko oli yhden päivän lyhyempi kuin yleensä, ei se siltä tuntunut. Tai no viikko meni aika nopeasti, mutta yhtä väsynyt sitä on siitä huolimatta. Elämän pienistä iloista yksi on se, että huomenna saa nukkua pitkään, eikä tarvitse herätä herätyskellon ääneen. Aion nauttia rauhallisesta aamusta ja tehdä asioita, joita en ole taas arkena ehtinyt tekemään. Ehkä käyn tsekkaamassa yhden asunnonkin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti