Ihan liian monta viikkoa oli ehtinyt kulua siitä kun olin käynyt kynsihuollossa. Jouduin nimittäin pari viikkoa sitten lykkäämään sovittua aikaa, mutta tiistaina vihdoin pääsin huollattamaan kynnet. Tuossa "yliajalle" menneiden kynsien kanssa ehdin jo miettiä, josko luopuisin hetkeksi akryylikynsistä. Olen kai jäänyt näihin jollain tasolla jo koukkuun, enkä millään haluaisi näistä luopua. Mutta uskon silti että välillä olisi varmaan hyvä olla hetki ilmankin. Ja jos näin nyt päätän tehdä, syksy ja talvi on siihen paras aika. Pian joutuu taas käyttämään käsineitä aina ulkona liikkuessa, joten kynnetkin on huomattavasti enemmän piilossa.
Miksi se onkin niin vaikea luopua tuollaisesta pienestä "yleellisyydestä". Osittain kai siksi, kun on tottunut siihen miten kivalta ja huolitellulta ne kynnet aina näyttää, eikä niiden eteen tarvitse itse nähdä vaivaa. Siis muuta kuin kävellä sisään kynsistudioon ja maksaa siitä vaivannäöstä jollekin toiselle. Kun silmä tottuu pitkiin ja näyttäviin kynsiin, omat lyhyet kynnet näyttää todella oudoilta jonkin aikaa. Mutta eihän niistä onneksi loppuelämäksi tarvitse luopua..
Miksi se onkin niin vaikea luopua tuollaisesta pienestä "yleellisyydestä". Osittain kai siksi, kun on tottunut siihen miten kivalta ja huolitellulta ne kynnet aina näyttää, eikä niiden eteen tarvitse itse nähdä vaivaa. Siis muuta kuin kävellä sisään kynsistudioon ja maksaa siitä vaivannäöstä jollekin toiselle. Kun silmä tottuu pitkiin ja näyttäviin kynsiin, omat lyhyet kynnet näyttää todella oudoilta jonkin aikaa. Mutta eihän niistä onneksi loppuelämäksi tarvitse luopua..