2/19/2021

Hän on täällä

Viime postauksesta onkin vierähtänyt tovi, mutta siihen on ihan hyvä syykin. Meidän mini nimittäin syntyi 14.1.2021 aamulla ja sen jälkeen päivät onkin mennyt vauvakuplassa ja kaikki muu ympärillä oleva on unohtunut hetkeksi. Vaikea uskoa että meidän mini on jo 5 viikkoa vanha. Täällä vauvakuplassa on oikein hyvä olla, ainut että kaipaisin jo enemmänkin ulkoilmaan, minin kanssa tietenkin. Mutta juuri kun on saanut jo luvan mennä ulos (mini sen ikäinen ja painoinen), niin tulee kauheat pakkaset enkä häntä halua silloin ulos viedä. Ja nyt nuo ikävät pakkaset näyttäisi jatkuvan vain.. onneksi välissä taitaa olla muutama leudompi päivä kuitenkin. Tänään sentään päästiin taas vaunuilemaan ja teki kyllä selkeästi hyvää meille molemmille.

Äiti ja vauva voidaan siis molemmat hyvin, vaikka hiljaista onkin ollut. Yöheräämiset ei tullut yllätyksenä, mutta kyllä ne hieman verottaa. Siltikään en valita, sylissä on toteunut haave, joka on vielä enemmän kuin osasin koskaan toivoa. Olen aina tuntenut paljon ja voimakkaasti, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen mitä tunnen nyt äitinä, tätä pientä ihmettä kohtaan. Voisin viettää tunteja vain katsellen ja ihmetellen noita pieniä sormia ja varpaita, nuuskutellen tuota ihanaa pientä silkkistä päätä.
Jatkossakin voi olla blogin puolella vähän hiljaisempaa, mutta koitan pysyä linjoilla täälläkin, sen mitä vain täältä vauvakuplasta ehtii. Ja kunhan tässä päästään jonkinlaiseen rytmiin ja maltan tehdä muutakin kuin ihailla tuota pientä ihmettä. Silti jälleen muistutan, että instagramin puolelle päivitän sentään hieman tätä enemmän.