Huomaa hyvin kun on tosi paljon ajateltavaa / murehdittavaa, niin ei oikein mihinkään muuhun jaksa keskittyä. Vaikka ajateltava asia olisi iloinenkin, niin joskus se stressi siitäkin vain kasvaa liian suureksi. Eihän se tietekään kaikilla näin toimi, mutta minulla toimii. Ei ole helppoa, voin kertoa. Mutta stressaaminen on minuun sisäänrakennettu ominaisuus, eikä siitä pääse mihinkään.
Kaikessa hässäkässä unohtunut postata nämä viimeiset asukuvat, joita kuvatessa hiukset oli vielä pitkät. Vaikka ei nuo pitkät hiukset hullummalta näytä, niin ei kaduta yhtään että leikkautin hiukset lyhyeksi. Pidän näistä vaan jotenkin niin paljon enemmän kuin pitkistä hiuksista, ainakin tällä hetkellä. Mutta sitten itse asuun. Kuvan takkia en ihan kauheasti ole ehtinyt käyttämään, mutta sentään muutamia kertoja. Pidän siitä kyllä, kaikessa rentoudessaan, mutta ihan näillä pakkasilla en sillä tarkenisi. Taitaa tämä silti lukeutua yhdeksi talven lempiasuksi.