2/18/2019

What is your superpower?

Viikonloppuna sain vieraaksi rakkaan siskoni tyttären, jota on tosin aina ollut minulle kuin pikkusisko. Tarkoitus oli pitää leffailta, mutta ei oltu hetkeen nähty, joten lahjakkaina puhujina tunnit hurahti höpötellessä. Huomaa että ollaan samaa sukua. Tässä ihanassa neidissä huomaan paljon samaa kuin itsessäni. Vaikka elämä on osumillaan kovettanut häneenkin kovemman kuoren, niin sen alla on herkkä ihminen. Tästä päästäänkin taas aiheeseen nimeltään erityisherkkyys.

Viime aikoina olen taas höpöttänyt tästä aiheesta joka on läsnä omassa elämässä joka päivä. Luin taannoin taas yhden hyvän artikkelin aiheesta ja halusin lainata siitä muutaman kohdan tänne, jospa se ehkä kertoisi hieman asiasta niille, jotka eivät siitä erityisemmin tiedä. Erityisherkkyys on tavallaan supervoima, mutta yhtäaikaa vaikea juttu, sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Ja kanssaeläjiltä tarvitaan ymmärtäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.

(Osa tekstistä lainattua: Hidasta elämää.fi / millainen päivä erityisherkän äidin nahoissa. Suvi Bowellan)

Erityisherkkä kuulee äänet, haistaa hajut/tuoksut, havaitsee ja tuntee asiat, paljon voimakkaammin kuin muut. Sitä tuntee "kehon sisäiset prosessit, on herkkä kivulle, vaatteiden saumat ärsyttävät ja on kuin ilmapuntari, joka havaitsee välittömästi muutokset tunneilmapiirissä." Välillä tuntee niin paljon ja voimakkaasti ettei niiden kanssa osaa olla. Tuntuu kuin korvissa olisi "vahvistimet, jotka herkistävät kuuloaistisi havaitsemaan pienetkin muutokset äänensävyssä ja peitellyt huokaukset. Mietit jatkuvasti mitä tuokin huokaus tai kireys toisen äänessä mahtoi tarkoittaa." Töissä keskityn parhaiten suljetussa huoneessa ja kuulokkeet päässä, vaikka ihanaa onkin kun on kivat työkaverit ja niiden kanssa on kiva höpötellä. On ihanaa kun haistat työkaverilla uuden kivan tuoksun, mutta liian tarkassa hajuaistissakin on ikävät puolensa. " Joudut pidättämään hengitystäsi kun kuljet tupakoitsijan ohitse ja mietit kehtaatko vaihtaa paikkaa, jos julkisessa kulkuneuvossa kahta metriä lähemmäksi istuu alkoholia nauttinut kanssakulkija.

Siinä nyt muutama asia, lähinnä noihin aisteihin liittyen. Mieli onkin sitten ihan oma asiansa. Ehkä pohdiskelen sitäkin joskus ääneen täällä.

Ei kommentteja: