My pregnancy

 Pitkästä aikaa blogin äärellä ja nyt ajattelinkin hieman kertoa omasta raskausajastani. Täytyy heti alkuun myöntää että minä olen päässyt raskauteni kanssa ilmeisen helpolla, siis oireilun kannalta. Koska minulle ei ole juurikaan ollut mitään erityisiä (ainakaan negatiivisia) raskausoireita, ei edes alkuraskaudessa. Siksi olenkin voinut nauttia tästä mahassani kasvavasta unelmastani täysillä. Olen ollut onnellinen että olen pystynyt treenaamaankin läpi raskauden lähes tulkoon normaalisti, ainut että nyt alkaa käveleminen aiheuttaa supistuksia. Mutta sepä ei onneksi salilla treenaamista haittaa, varsinkaan kun kuntosali löytyy taloyhtiön alakerrasta.

Alkuun hieman pelkäsin sitä miten esimerkiksi yliliikkuvat niveleni reagoivat raskauteen, mutta ainakaan vielä ei ole ollut mitään ongelmaa. Ja nyt kuitenki ollaan jo viikolla 31. Hurjaa miten aika onkin mennyt niin nopeasti, vasta aloin sisäistämään oikeasti sen, että todella olen raskaana ja parin kuukauden päästä vauva onkin jo täällä. Muistan kun joskus kuulin jonkun maininneen hänen rakastavansa raskausvatsaa ja mietin silloin miten vatsaa voi rakastaa ja ikävöidäkin. Mutta täytyy myöntää, että samat fiilikset on nyt itselläkin. Ainakin vielä toistaiseksi. Mieheni pitää minua varmaan jo hieman outona, kun nautin siitä vain tuijotella vatsaani ja minin liikkeitä. Parasta ♥

Tämän viikon jälkeen töitä olisi jäljellä enää kolme viikkoa ennen äitiyslomalle jäämistä. Tuntuu yhtä aikaa todella oudolta mutta kuitenkin todella ihanalta. Odotan jo että pääsen laittamaan vauvan juttujani paikoilleen, kun tähän mennessä kaikki minille hankittu on työnnetty vain suoraan kaappiin/varastoon odottamaan tulevaa. Kaikesta tulee kokoajan vain entistä todellisempaa ja olen joka päivä askeleen lähempänä yhtä suurta haavettani, äitiyttä.