New, yet old, jumpers

Talven aikana on tullut ostettua taas kohtuu monta neuletta. Yhdet lempparit on nämä Mangon rennot poolokaulukselliset neuleet. Ostin näistä tarkoituksella normaalia isomman kokoisena, mitä yleensä käytän, koska halusin niiden olevan rentoja. Viimeisimmässä asukuva näkyykin tuo beige versio. Valitettavasti näissäkin on suuri osa keinokuituja, joten eivät kestä siistinä kauhean pitkään. No jospa näitä voisi käyttää sentään vielä ensi talvena. Harmi että yleensä suurin osa kivannäköisistä neuleista on tehty keinokuidusta.

Nämä on ollut kovassa käytössä jo tänä talvena, sen verran on riittänyt nyt noita oikeasti kylmiä ja talvisia kelejä. Nämä menee kivasti niin farkkujen kuin tekonahkaisten housujenkin kanssa. Vaikka nämä ihania ovatkin, toivon että voin nämä jo pakata kevään tieltä odottamaan seuraavaa talvea.

INSPO : Week 12 / 2019

Kevät tulee hitaasti mutta varmasti. Kovasti olisi jo inspiraatiota kevät pukeutumiseen mutta vielä täytyy hetki malttaa. Edelleen pitkät takit kuuluu omiin suosikkeihin, niiden lisäksi myös hieman oversize malliset jatkut. Nyt isojen neuleiden lisäksi myös isot hupparit ovat löytäneet tiensä minun vaatehuoneeseeni, kaikessa epänaisellisuudessaan. Mutta on ne vaan niin mukavia päällä! Tiukkoja pillifarkkuja löytyy, mutta tänä keväänä ostoslistalla on myös mammafarkut. Se on sitten eriasia mistä löytyy sellaiset jotka tämä tarkka neiti itselleen hyväksyy, kriteerit on kovat. Toivotaan että kevään aikana sellaiset kuitenkin saan hankittua.

Silver rings

 Lauantai-ilta, omatekoinen pitsa uunissa ja netflix valmiina. Aamulla kävin tekemässä vähän ylitöitä, mutta muuten aika perus lauantai. Harkittiin vaihteeksi ihan elokuviin menoa, mutta nukuttiin vahingossa vajaan kolmen tunnin päiväunet, joten.. täytyi kuopata se idea ja alkaa tehdä ruokaa. 

Vaikka postauksen pointti tavallaan oli myös moikata ja kertoa että hengissä ollaan, vaikka hiljaista on ollut. Mutta tarkoitus oli myös esitellä uudet korvakorut. Näin "vanhemmalla" iällä en ole enää ostellut juurikaan rihkamakoruja, varsinkaan korvakoruja. Enkä ylipäätään ole käyttänyt vuosiin oikein muuta kuin pieniä nappikorvakoruja. Nyt oli saatava tuollaiset keskikokoiset korvarenkaat. Näitä on nyt näkynyt enemmänkin kultaisina, mutta itse kun en edelleenkään oikein niistä kultaisista koruista innostu, niin luonnollinen vaihtoehto oli ostaa nämä hopean värisenä.

Today's

Asukuvat talviselta päivältä muutaman viikon takaa. Tällä hetkellä ulkona on huomattavasti harmaampaa. Mutta se ei haittaa yhtään, koska vesisade ja kakki tuo harmaus vie kokoajan lähemmän kevättä. Onhan jo sentään helmikuun viimeinen päivä. Pääasia että lunta ei sataisi enää enempää, pikku pakkanen ei haittaa yhtään. Asussa mustat leveälahkeiset housut, jotka hankin jo joskus marraskuussa. Niistä onkin tullut heittämällä yhdet lempihousuista, tosi mukavat päällä. Kiitos työkaverin että sain näistä omani, koska jälleen kerran oma kokoni oli liikkeestä loppuunmyyty. Pakko oli hankkia toisetkin samantyyppiset, niistä kuvaa sitten joskus myöhemmin erikseen.

What is your superpower?

Viikonloppuna sain vieraaksi rakkaan siskoni tyttären, jota on tosin aina ollut minulle kuin pikkusisko. Tarkoitus oli pitää leffailta, mutta ei oltu hetkeen nähty, joten lahjakkaina puhujina tunnit hurahti höpötellessä. Huomaa että ollaan samaa sukua. Tässä ihanassa neidissä huomaan paljon samaa kuin itsessäni. Vaikka elämä on osumillaan kovettanut häneenkin kovemman kuoren, niin sen alla on herkkä ihminen. Tästä päästäänkin taas aiheeseen nimeltään erityisherkkyys.

Viime aikoina olen taas höpöttänyt tästä aiheesta joka on läsnä omassa elämässä joka päivä. Luin taannoin taas yhden hyvän artikkelin aiheesta ja halusin lainata siitä muutaman kohdan tänne, jospa se ehkä kertoisi hieman asiasta niille, jotka eivät siitä erityisemmin tiedä. Erityisherkkyys on tavallaan supervoima, mutta yhtäaikaa vaikea juttu, sen kanssa täytyy vain oppia elämään. Ja kanssaeläjiltä tarvitaan ymmärtäväisyyttä ja kärsivällisyyttä.

(Osa tekstistä lainattua: Hidasta elämää.fi / millainen päivä erityisherkän äidin nahoissa. Suvi Bowellan)

Erityisherkkä kuulee äänet, haistaa hajut/tuoksut, havaitsee ja tuntee asiat, paljon voimakkaammin kuin muut. Sitä tuntee "kehon sisäiset prosessit, on herkkä kivulle, vaatteiden saumat ärsyttävät ja on kuin ilmapuntari, joka havaitsee välittömästi muutokset tunneilmapiirissä." Välillä tuntee niin paljon ja voimakkaasti ettei niiden kanssa osaa olla. Tuntuu kuin korvissa olisi "vahvistimet, jotka herkistävät kuuloaistisi havaitsemaan pienetkin muutokset äänensävyssä ja peitellyt huokaukset. Mietit jatkuvasti mitä tuokin huokaus tai kireys toisen äänessä mahtoi tarkoittaa." Töissä keskityn parhaiten suljetussa huoneessa ja kuulokkeet päässä, vaikka ihanaa onkin kun on kivat työkaverit ja niiden kanssa on kiva höpötellä. On ihanaa kun haistat työkaverilla uuden kivan tuoksun, mutta liian tarkassa hajuaistissakin on ikävät puolensa. " Joudut pidättämään hengitystäsi kun kuljet tupakoitsijan ohitse ja mietit kehtaatko vaihtaa paikkaa, jos julkisessa kulkuneuvossa kahta metriä lähemmäksi istuu alkoholia nauttinut kanssakulkija." 

Siinä nyt muutama asia, lähinnä noihin aisteihin liittyen. Mieli onkin sitten ihan oma asiansa. Ehkä pohdiskelen sitäkin joskus ääneen täällä.

Baby blue is the new black

Jokin aika sitten ostin vaaleanpunaisen neuleen ja vihajaisin että myös vaaleansinistä ole silmäillyt. Vaikka molemmat poikkeaakin normaalista värivalikoimastani hyvinkin paljon, jostain syystä ne vain miellyttivät silmääni sen verran, että ne oli pakko hankkia. Kaikki viime aikaiset neuleet ja muut yläosat, joita olen ostanut, ovat olleet enemmän tai vähemmän oversize tai muuten vain väljän mallisia. Jostain syystä tyköistuvat puserot on tuntunut ahdistavilta. Mukavuus ennen kaikkea.

Vaaleansinisen neuleen yhdistän nahkahousuihin ja maihareihin. Kunnon baby blue neule saattaisi muuten antaa liian söpön vaikutelman, mutta nahkahousut ja maiharit rikkoo hieman sitä mielikuvaa. Myöhemmin tulossa kuvaa neuleesta päällä. 

Hello there

 Tämä viikko on mennyt osittain taas sairastellessa. Maanantaisen fysiatrikäynnin jälkeen olo oli vielä lähinnä vain väsynyt. Tiistaina työpäivän päätteeksi nousi sitten jo kuume. Sen jälkeen olen kirjaimellisesti maannut sohvalla ja katsonut netflixiä. Onneksi sentään ruokahalu on pysynyt suht normaalina. Enpä muistakaan milloin olisin viimeksi ollut kaksi kertaa näin peräkkäin sairaana.

Tänään palasin jo töihin, mutta treenit on skipattava taas jälleen koko viikolta. Se hieman harmittaa, mutta koitan nyt malttaa kuunnella kroppaa ja ajatella vähän järjelläkin. Viikon kruunaa kuitenkin se, että huomisen ripsihuollon jälkeen saan rakkaan kummipoikani taas yökylään. Joten viikonloppuna voi blogin puolella olla hiljaista, mutta kotoa tuskin ääntä puuttuu ♥